Fazerin suklaalevyjen ja -konvehtien valmistus alkoi vuonna 1894. Sitä varten vuokrattiin kuuden huoneen tilat Pursimiehenkadulta: sieltä alkoi Suomen teollinen makeistuotanto. Suklaamestarit tulivat idästä, sillä venäläinen suklaanvalmistustaito oli tuolloin yhtä arvostettua kuin sveitsiläinen tai ranskalainen. Tehtaassa työskenteli 12 miestä ja 6 naista, jotka valmistivat suklaatuotteita käsityönä. Myös omistaja Karl Fazer osallistui tehtaan työhön joka päivä aamukuudesta alkaen.

Fazerin tehtaan ensimmäinen makeinen oli nimeltään Keisarisekoitus. Lähes alusta lähtien valmistettiin myös Kiss-Kiss -karamelleja. Niistä tuli nopeasti kestosuosikki, joka on myynnissä yhä tänä päivänä. Makeisten kysyntä lisääntyi, tuotevalikoima ja toiminta laajenivat ja syyskuussa 1897 vietettiinkin Tehtaankadulla oman kiinteistön ja uuden nelikerroksisen tehtaan avajaisia.

Tuotteet saivat palkintoja kansainvälisissä näyttelyissä, mikä mahdollisti viennin aloittamisen. Ensimmäinen vientierä niin sanottuja kreikkalaisia pastilleja, suuntautui Englantiin jo vuonna 1898. Yhtiö vei ”marmelaatia” ja suklaakonvehteja Skandinaviaan, Saksaan, Belgiaan, Hollantiin ja Englantiin sekä Amerikkaan, Afrikkaan ja Australiaan. Vientitavarat varustettiin ylpeästi kirjoituksella ”Made in Finland”.

Karl Fazerin johtoajatus oli, että tuotteiden menekin määrää hyvä maku ja korkea laatu. Jokaiselle tuotteelle piti valmistaa ”puku”. Käärepaperien kuvittajina oli nimekkäitä taiteilijoita Akseli Gallen-Kallelaa myöten. Etiketeissä käytettiin suurmiesten kuvia ja pakkauksilla otettiin kantaa. Karamellipaperilla onniteltiin Jean Sibeliusta hänen syntymäpäivänään ja peltisen pastillirasian kannessa juoksi Paavo Nurmi siniristilippu taustanaan. Sininen oli Karl Fazerille tärkeä symboliväri, joka viesti hänelle rakkaasta Suomen luonnosta ja vihdoin myös itsenäisestä isänmaasta. Fazerin Sininen, joka sai alkunsa lahjareseptin pohjalta vuonna 1922, onkin tuotteena ja tavaramerkkinä varjeltu tarkoin.