”Fazerilla tutkijat eivät hautaudu tutkijankammioonsa, vaan pikemminkin toimivat rajapintana välittäen tietoa eri liiketoimintayksiköiden välillä”, kertoo Fazerin tutkimuspäällikkö Juhani Sibakov.

Harva tietää, että Fazerilla on oma viiden hengen tutkimusyksikkönsä, joka on tiiviisti mukana liiketoiminnan kehitystyössä. Elintarvikealasta kiinnostunut Juhani Sibakov tuli Fazerille vuoden 2016 alussa oltuaan sitä ennen kahdeksan vuotta tutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä. VTT:llä oli tuolloin suuri kiinnostus kauran mahdollisuuksista ja Sibakov teki väitöskirjansa kauran ravintokuidun prosessoinnista.

”Työhön kuuluu muun muassa tutkimushankkeiden koordinointia sekä uusien teknologioiden ja raaka-aineiden testaamista. Pitää olla antennit auki maailmaan ja hakea tietoa, mihin ollaan menossa”, Sibakov kertoo.

Tällä hetkellä käynnissä on muun muassa Brainfood-projekti, jossa tutkitaan ravinnon merkitystä aivojen hyvinvoinnille. ”Toteutamme Fazer Food Servicesin kanssa keväämmällä lounastutkimuksen työikäisille. Ruokavalioon sisällytetään aivoterveellisiä komponentteja, kuten täysjyvää, pehmeitä rasvoja kovien sijaan, tummaa suklaata ja värikkäitä vihanneksia”, Sibakov kertoo. ”Tarkoitus on tutkia, miten ravinnolla voidaan vaikuttaa kognitiiviseen suorituskykyyn ja tähän sidoksissa oleviin fysiologisiin vasteisiin”, hän jatkaa.

Fazerilla tutkijan työssä on hyötyä erityisesti teknologisista ja elintarviketieteellisistä tiedoista ja taidoista sekä ongelmanratkaisukyvystä. Sibakov painottaa myös poikkitieteellisen osaamisen hankkimista sekä sosiaalisia taitoja. ”Verkoston luominen niin akateemisen maailman kuin teollisuuden puolella on tärkeää”, hän sanoo.

Työ on myös erittäin monipuolista. Syksyllä Sibakovin työpöydällä kasvatettiin sieniä! Fazerin Myllyltä sivutuotteena syntyvää kauran kuorta testattiin sienen kasvualustana osana kiertotalousyhteistyötä startup-yritys Helsienen kanssa. Kokeilun tuloksena eräänä päivänä toimiston taukotilassa nautittiin paistettua osterivinokasta. Ripaus luovaa hulluuttakaan ei siis ole tutkijalle pahitteeksi.