SOS-lapsikylien toiminta-ajatukseen kuuluu, että sisarukset sijoitetaan samaan kotiin asumaan. Usein myös muista samassa perheessä asuvista lapsista ja nuorista tulee sisaruksia joiden kanssa suhde jatkuu läpi elämän. Tässä tarinansa kertoo Tapiolassa kasvanut Jenica.

SOS-lapsikylän Mummila-kotiin* tullessani olin kolmivuotias ja siskoni oli tuolloin neljä. Kodissa kasvaneista muista lapsista on vuosien mittaan tullut kuin siskoja ja veljiä. Heidän kanssaan on tullut vietettyä paljon aikaa ja heille on pystynyt puhumaan melkein kaikesta.

Sisarusten kanssa kasvamisessa parasta oli se, että aina löytyi seuraa leikkeihin, pelailuun tai muuhun tekemiseen. Heidän kanssaan minulla onkin paljon hyviä muistoja ja kokemuksia. Ilot ja surut pystyttiin jakamaan. Joskus tosin oli vaikeaa saada omaa rauhaa, kun ympärillä tapahtui koko ajan. Kompromissien tekeminen oli myös ajoittain hankalaa, kun kaikki halusivat tehdä eri asioita.

Mummila-kodin sisarusten kanssa pidämme yhteyttä. Välimme ovat hyvät, vaikka kaikkien kanssa en näekään niin usein. Vapaa-ajan viettäminen heidän kanssaan on jäänyt vähemmälle omilleen muuttamisen jälkeen, mutta yritän kuitenkin nähdä heitä. Usein heitä näkeekin, kun käy Mummila-kodissa kylässä.

Sijaisäitiäni käyn tapaamassa melkein joka viikko. Välillä ehdin käymään vain pikaisesti, mutta toisinaan siellä voi hurahtaa puolikin päivää. Joskus on mukava mennä vain vaihtamaan kuulumisia.

Juhlapäivistä joulua vietämme aika usein Mummila-kodissa niin, että melkein kaikki sisarukset ovat siellä. Silloin porukkaa onkin paljon, mutta on ihan mukavaa, kun kaikki ovat yhdessä.

Sisarukset merkitsevät minulle paljon. He osaavat olla tukena ja auttaa eri tilanteissa. Heidän kanssaan olen oppinut monia asioita, kuten sopimaan riitoja. Ilman sisaruksia elämä voisi olla erilaista. Uskon, että useamman sisaruksen kanssa kasvaminen on tehnyt minusta sosiaalisemman ja vahvemman. Varsinkin nuorempana heistä oli paljon seuraa. Heidän kanssaan haluan pysyä väleissä ja pitää yhteyttä.

Olen asunut yksin nyt puolitoista vuotta ja se on sujunut hyvin. Aluksi tuntui oudolta olla ihan yksin, kun kotona oli tottunut asumaan muiden kanssa. Tällä hetkellä arkeani pyörittää viimeinen opintovuosi. Koulun ohella yritän nähdä mahdollisimman paljon kavereita ja käydä kuntoilemassa. Joskus on vaikeaa saada aikatauluihin mahtumaan aikaa kavereille tai sisaruksille, mutta yritys on kova.

 

*Kaikki SOS-lapsikylien kodit on nimetty lapsikylätoimintaan vaikuttaneiden tahojen mukaan. Mummila-koti on saanut nimensä niiltä lukuisilta lahjoittajilta, jotka mummoina ja isoäiteinä halusivat antaa kodin suojan sitä tarvitseville lapsille.