Reilulla kaupalla (Fairtrade) tarkoitetaan eettistä sertifiointia ja sosiaalista liikettä, joilla pyritään parantamaan meille kehittyvissä maissa ruokaa tuottavien tuottajien kaupankäynnin edellytyksiä ja edistämään kestävyyttä. Fazer ostaa kaakaota Fairtrade Cocoa Programmen kautta.

Mitä Reilun kaupan sertifiointi tarjoaa viljelijöille?

Reilulla kaupalla pyritään tukemaan maailmanlaajuisesti hyvin heikossa asemassa olevia pienviljelijöitä, jotta he voisivat parantaa toimeentuloaan ja saavuttaa menestystä. Reilulla kaupalla halutaan taata aiempaa paremmat hinnat ja ihmisarvoiset työolot, varmistaa, että kaupankäynnin ehdot ovat viljelijöiden kannalta oikeudenmukaiset, ja turvata viljelijöille parempi toimeentulo. Tavoitteena on parantaa elintarviketurvaa ja vähentää viljelijöiden haavoittuvuutta.

Reilulla kaupalla luodaan hyvinvoivia viljelijäyhteisöjä, joilla on paremmat edellytykset vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, ja suojellaan ympäristöä, jossa nämä yhteisöt elävät ja työskentelevät. Reilulle kaupalle asetettu vähimmäishinta tarjoaa viljelijöille turvaverkon, jolla voidaan lieventää viljelijöiden hintaheilahteluista johtuvaa haavoittuvuutta. Reilusta kaupasta saatavalla lisähinnalla tehtävillä investoinneilla viljelijät voivat saada käyttöönsä palveluita, joista he muutoin olisivat joutuneet maksamaan – tällaisia ovat esimerkiksi lannoitteet ja koulumaksut.

Reilulla kaupalla pyritään vahvistamaan osuuskuntien toimintaa niin, että ne olisivat aikaisempaa paremmin järjestäytyneitä ja johdettuja ja niillä olisi viljelijöiden edustajina aiempaa paremmat edellytykset harjoittaa kestävää liiketoimintaa. Reilun kaupan lisähinta on niin ikään osuuskunnille usein elintärkeä resurssi, sillä sen turvin ne voivat toteuttaa ohjelmia, joilla parannetaan elintarviketurvaa ja tuetaan tuotannon monipuolistamista. Lisäksi reilu kauppa kannustaa pitkäkestoisiin kumppanuuksiin, mikä on viljelijöille hyvin tärkeää, sillä he voivat näin ennakoida omia tulojaan, suunnitella tulevaa toimintaansa ja investoida omaan tulevaisuuteensa, mikä parantaa taloudellista kestävyyttä.

Mitä Reilun kaupan sertifiointi maksaa viljelijälle?

Pientuottajien järjestöt maksavat kustannukset. Kokonaismaksu on keskimäärin 2 200 euroa. Jos osuuskunta ei pysty maksamaan kustannuksia, sitä tuetaan.

Standardeissa korostetaan niin ikään viljelijöille annettavan koulutuksen merkitystä – viljelijöitä voidaan muun muassa neuvoa siirtymään ympäristöystävällisiin käytäntöihin, kuten luomaan kasvien hyvinvointia edistäviä ravinteikkaita maaperiä ja parantamaan sellaisen luonnonvaraisen eläimistön elinoloja, joka ehkäisee tuholaisten ja tautien leviämistä. Standardien ohella myös reilusta kaupasta maksettavalla lisähinnalla rahoitetaan useita erilaisia hankkeita ja koulutuksia, joilla edistetään ympäristön kestävyyttä. Yli 50 prosentilla kaikista reilun kaupan sertifioinnin saaneista tuottajista on myös luomusertifiointi.

Mitkä ovat seuraavien periaatteiden keskeiset kriteerit?

a) Ihmisten hyvinvointi
Reilulla kaupalla pyritään edistämään pientuottajien ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Kriteerit ovat seuraavat: Reilulle kaupalle määritellään vähimmäishinta, pientuottajien järjestöt kehittävät demokraattisia päätöksentekoprosesseja, reilusta kaupasta maksetaan lisähinta (Fairtrade Premium), joka on ylimääräinen rahasumma, joka suoritetaan yhteisön rahastoon ja jonka työntekijät ja viljelijät voivat käyttää sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöolosuhteidensa parantamiseen.

Reilun kaupan lisähinnan käyttämisestä päätetään demokraattisesti pientuottajien järjestöissä, työntekijöiden oikeudet (yhdistymisvapaus, kollektiivinen neuvotteluoikeus, syrjimättömyys) taataan ja työntekijöiden tietoisuutta heidän oikeuksistaan on parannettava, lapsityövoiman ja pakkotyön käyttö on kielletty Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimuksissa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti, ja työolojen on oltava ihmisarvoiset. (Kaikilla työntekijöillä on oltava kohtuulliset työolot.

Palkkojen on oltava vähintään alueen keskipalkan tai voimassa olevan minimipalkan tasolla, ja palkkoja on korotettava niin, että työntekijä tulee palkalla toimeen. Työpaikoilla on toteutettava terveyttä ja turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä työtapaturmien ehkäisemiseksi.)

b) Elinympäristöstä huolehtiminen
Ympäristönsuojelu on reilun kaupan kestävyysajattelun keskeinen osatekijä. Keskeiset kriteerit ovat seuraavat: energian käytön ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, maaperän ja veden laatu, tuholaistorjunta, luonnon monimuotoisuuden suojelu, muuntogeenisten organismien ja haitallisten kemikaalien käyttökielto sekä jätehuolto. Standardeissa kielletään useiden ympäristölle ja terveydelle haitallisten maatalouskemikaalien käyttö ja painotetaan torjunta-aineiden käytön vähentämistä. Lisäksi niissä edellytetään, että työpaikoilla käytetään henkilökohtaisia suojavarusteita, että tiloilla ei ole ongelmajätteitä ja että vettä käytetään tiloilla kestävästi, ja kannustetaan toimiin, jotka parantavat monimuotoisuutta.

c) Kannattavuus
Reilulle kaupalle asetettu vähimmäishinta tarjoaa viljelijöille turvaverkon, jolla voidaan lieventää viljelijöiden hintaheilahteluista johtuvaa haavoittuvuutta. Näin ollen kassavirrat voivat lisääntyä, luoton saanti parantua ja säästäminen helpottua. Vähimmäishinnan vakaus merkitsee myös sitä, että osuuskunnat voivat saada rahoitusta ja lainaa.

Osuuskuntien asema on turvatumpi myös siksi, että reilun kaupan markkinoilla viejäyritysten kanssa tehdään pitkäkestoisia sopimuksia. Näin osuuskunnat ovat tietyissä tapauksissa kyenneet neuvottelemaan itselleen paremmat hinnat ja kaupankäynnin ehdot. Tarkkojen kustannuslaskelmien perusteella kestävä tuotanto tasapainottaa – ja joskus myös lisää – pienviljelijöiden tuloja.Yhdessä pitkäkestoisten sopimusten ja ennakkorahoituksen kanssa tämä antaa pienviljelijöille mahdollisuuden suunnitella omaa tulevaisuuttaan.

Reilu kauppa kannustaa osuuskuntia luomaan monipuolisia suoria yhteyksiä eri markkinoille, mikä vähentää niiden riippuvuutta yksittäisistä ostajista. Kun osuuskunnilla on mahdollisuus saada tietoa markkinoista ja koulutusta, joka parantaa niiden liiketoimintaosaamista ja neuvottelutaitoja, ne pystyvät neuvottelemaan ostajiensa kanssa suoraan ja ammattitaitoisesti. Kestävän toimeentulon turvaamiseksi on tärkeää, että viljelijöitä autetaan tuottamaan suurempia satoja ja parantamaan satojen laatua. Näin viljelijät voivat ansaita tuotannostaan aiempaa paremmin ja kehittyä taloudellisesti tasapainoisiksi ja luotettaviksi toimittajiksi, mikä edistää liikesuhteiden vakautta. Tuottavuus ja laatu paranevat parempien viljelykäytäntöjen ja säännöllisen teknisen tuen myötä.Reilusta kaupasta maksettava lisähinta antaa usein viljelijöille mahdollisuuden investoida tuottavuuteen ja laatuun.

Investoinnit yhteisiin tiloihin, kuten varasto-, säilytys-, kuljetus-, pesu- ja kuivaustiloihin sekä taimitarhoihin, varmistavat, että laatu pysyy hyvänä ja jätteiden määrä vähenee, ja ennen pitkää myynti ja tulot lisääntyvät. Tällaiset yhteiset tilat ja palvelut ovat elintärkeitä viljelijöille, sillä heillä ei olisi varaa tehdä tällaisia investointeja yksin.

d) Jäljitettävyys
Fyysisen jäljitettävyyden kriteerit edellyttävät, että reilun kaupan tuotteet on merkittävä ja pidettävä erillään muista tuotteista kaikissa tuotanto- ja jalostusvaiheissa. Fyysistä jäljitettävyyttä ei välttämättä ole tiettyjen tuotteiden osalta mahdollista toteuttaa aiheuttamatta vahinkoa monille viljelijöille ja työntekijöille.

Kun on kyse sellaisista tuotteista, joiden jalostukseen tuottajat eivät voi vaikuttaa, viljelijöillä ja työntekijöillä ei olisi mitään mahdollisuutta myydä tuotteita reilun kaupan ehdoilla, mikäli valmistaja ei pidä tuotteita fyysisesti erillään. Kaupanvälittäjiä koskevien standardien mukaiset fyysisen jäljitettävyyden vaatimukset ei ole pakollisia ruokosokerin, appelsiinimehun, kaakaon ja teen osalta.

Miten mittaatte Reilun kaupan sertifioinnin vaikuttavuutta?
Reilun kaupan järjestelmässä kaikilta reilun kaupan sertifioinnin saaneilta tuottajajärjestöiltä kerätään säännöllisesti seurantatietoja. Kaikissa tuottajajärjestöissä suoritetaan säännöllisiä seurantatoimia reilun kaupan auditoinnin yhteydessä, ja seuranta ulotetaan myös reilun kaupan tuottajan apuna olevien työyhteisöjen toimintaan. Seurantaprosesseissa kerätään tällä hetkellä tietoa reilun kaupan välittömistä tuloksista (tuotoksista).

Tuotoksia ja vaikutuksia koskevat tiedot kerätään pääasiassa arviointitutkimuksissa, jotka tilataan ulkopuolisilta asiantuntijalaitoksilta. Tutkimuksissa arvioidaan kaikkia keskeisiä strategisia alueita, kuten viljelijöiden toimeentuloa, vaikutusmahdollisuuksia, vuokratyövoimaa, sosiaalista vastuullisuutta, ilmastonmuutosta, sukupuolten asemaa ja tuottajien palveluita.

Mikä on tärkein aikaansaamanne muutos? Mistä saavutuksesta olette ylpeimpiä?
Reilun kaupan on osoitettu parantavan viljelijöiden ja työntekijöiden elintasoa, lieventävän heidän asemaansa liittyviä riskejä ja vähentävän heidän haavoittuvuuttaan. Tämä on osoitettu useissa tutkimuksissa. Vaikutuksia koskevia tutkimuksia ja raportteja on saatavissa osoitteesta http://www.fairtrade.net/resources/evaluation-research.html

Mikä on Reilun kaupan suurin haaste tai kehityskohde?
Itse toteuttamistamme tutkimuksista sekä kentällä toimivien työntekijöidemme ja ulkopuolisten asiantuntijoiden antamista tiedoista käy ilmi alueita, joilla reilun kaupan pitäisi toimia nykyistä paremmin ja vaikuttaa nykyistä tehokkaammin viljelijöiden ja työntekijöiden elämään. Tällaisia alueita ovat muiden muassa seuraavat: palkkojen tulisi kohota nopeammin lähemmäksi standardeissamme määriteltyä toimeentuloon riittävää palkkatasoa, olisi panostettava nykyistä enemmän siihen, että reilun kaupan perustyöskentely ulotettaisiin koskemaan myös maatilojen työntekijöitä, naispuolisten viljelijöiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia tulisi parantaa, toimitusketjujen epätasapainoisiin valta-asetelmiin olisi puututtava, olisi parannettava yhteisöjen edellytyksiä taistella ilmastonmuutosta vastaan, ja meidän tulisi työskennellä entistä aktiivisemmin maiden sisällä.

Olemme tietoisia näistä haasteista ja aiomme puuttua niihin tulevissa strategioissamme. Reilun kaupan sertifiointi on yksi keino parantaa viljelijöiden ja työntekijöiden toimeentuloa ja työoloja. Tämän ohella on erittäin tärkeää, että reilu kauppa kyseenalaistaa kaupankäynnin epäoikeudenmukaiset käytännöt. Reilun kaupan haasteena on puuttua kasvaviin ongelmakohtiin, jotka liittyvät ostajien vallan keskittymiseen ja maatalousketjujen epäoikeudenmukaisiin kaupankäynnin käytäntöihin.

Kaakaon hankintaketjun vastuullisuus edellyttää, että viljelijät saavat kaakaonviljelystä riittävän toimeentulon. Mikä on tehokkain tapa saavuttaa tämä päämäärä? 
Tutkimme ja analysoimme parhaillaan sitä, miten reilun kaupan taloudellisia tukitoimia voitaisiin kehittää viljelijöiden elannon turvaamiseksi. Alustavassa analyysissa olemme havainneet merkittävän yhteyden tuotannon monipuolistamisen ja parantuneen elintarviketurvan ja toimeentulon välillä.

Kannustamme jo nykyisellään reilun kaupan lisähintojen investoimista tällaisiin hankkeisiin. Esimerkiksi reilun kaupan teknisen rahaston tuella tietyt Norsunluurannikolla toimivat ryhmät ovat voineet käyttää reilusta kaupasta saamansa lisähinnat sellaisten hankkeiden käynnistämiseen, joilla parannetaan tuottavuutta, vahvistetaan naisten osallistumista ja monipuolistetaan tulonlähteitä ja joilla parannetaan naisten vaikutusmahdollisuuksia tulonlähteitä monipuolistamalla.

Lisätietoa 
www.reilukauppa.fi (suomeksi)

http://www.fairtrade.net/ (englanniksi)