Select language
Available languages
Valitse maa tai alue
{{selectedGroup.Title}}
{{group.Title}}

Sisäinen valvonta ja riskien hallinta

Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan tarkoituksena on varmistaa, että yhtiön toiminta on tehokasta, että taloudellinen ja muu informaatio on luotettavaa ja että yhtiö noudattaa asiaankuuluvia säännöksiä ja toimintaperiaatteita

Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan tarkoituksena on varmistaa, että yhtiön toiminta on tehokasta, että taloudellinen ja muu informaatio on luotettavaa ja että yhtiö noudattaa asiaankuuluvia säännöksiä ja toimintaperiaatteita. Hallitus vastaa tarkastusvaliokunnan avustamana yhtiön sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien tehokkuuden seurannasta ja arvioinnista. Sisäinen tarkastus avustaa hallitusta sen valvontavastuussa varmistamalla, että konsernin valvontatoimenpiteet on suunniteltu ja perustettu tehokkaasti.

Sisäinen tarkastus

Sisäisen tarkastuksen tehtävänä on vahvistaa ja suojata organisaation arvoa tarjoamalla riippumatonta ja objektiivista laadunvalvontaa. Sen tarkoituksena on myötävaikuttaa jatkuvan riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan parantamiseen. Sisäinen tarkastus raportoi tarkastusvaliokunnalle. Sisäinen tarkastus laatii vuotuisen tarkastusohjelman, jonka hyväksyy tarkastusvaliokunta, ja josta saadut tulokset raportoidaan säännöllisesti konsernin johdolle, tilintarkastajille sekä tarkastusvaliokunnalle.

Riskienhallinta

Riskienhallinta on olennainen osa Fazer-konsernin hallinnointijärjestelmää. Hallitus hyväksyy riskienhallintapolitiikan ja valvoo sen noudattamista. Riskienhallinta on jatkuva ja pitkäjänteinen prosessi, jolla tuetaan konsernin strategian ja liiketoimintatavoitteiden toteuttamista, huolehditaan yhtiön liiketoimintaan vaikuttavien riskien tunnistamisesta, arvioidaan, seurataan ja ennakoidaan liiketoimintaan vaikuttavia uhkia ja mahdollisuuksia ja turvataan liiketoiminnan jatkuvuus.

Liiketoiminta-alueiden, liiketoimintayksiköiden ja konsernitoimintojen johdon vastuulla on tunnistaa ja arvioida kutakin toimialaa koskevat riskit ja vähentää näitä riskejä osana operatiivista toimintaa. Rahoitusriskejä hallinnoi konsernirahoitus. Konsernin talousjohtaja vastaa riskienhallinnasta ja sen kehittämisestä sekä raportoi riskienhallinnasta hallitukselle ja tarkastusvaliokunnalle. Lisäksi talousjohtaja tukee liiketoiminta-alueita, liiketoimintayksiköitä ja konsernitoimintoja riskienhallinnassa.

Fazer määrittelee riskin ulkoiseksi tai sisäiseksi epävarmuustekijäksi, joka voi vaikuttaa konsernin toteuttamaan strategiaan, tulosten saavuttamiseen tai liiketoiminnan jatkuvuuteen. Riskit voivat olla Fazerin sisäisten tapahtumien tai ulkoisten olosuhteiden tai tapahtumien aiheuttamia. Riskien tunnistamisessa ja valvonnassa riskit jaetaan neljään luokkaan: strategiset riskit, operatiiviset riskit, vahinkoriskit ja taloudelliset riskit.

 

STRATEGINEN RISKI
sopeutumiskyky, markkinat ja asiakkaat, liiketoiminnan kehitys

OPERATIIVINEN RISKI
henkilöstö, prosessit ja ohjaus, toiminnan puitteet

Strategiset riskit ovat ulkoisia koko alaan vaikuttavia riskejä (kysynnän vaihtelu, raaka-aineiden saatavuus, säännöksissä tapahtuvat muutokset, kilpailukentän muutokset jne.) tai itse aiheutettuja strategisista valinnoista aiheutuvia riskejä (uudet liiketoimintahankkeet, fuusiot ja yritysostot, kumppanuudet, riippuvuus yhdestä markkina-alueesta tai asiakkaasta, yritysvastuu jne.). Strategiakauden aikajänne: 3–5 vuotta.

Operatiiviset riskit liittyvät strategian soveltamiseen ja jokapäiväiseen yritystoimintaan. Niihin kuuluvat esimerkiksi toimitusketjun tehokkuus, asiakassuhteet, raaka-aineiden hinnat, projektinhallinta, IT, turvallisuuteen ja henkilöstöön liittyvät riskit jne. Budjettikauden aikajänne: 1–2 vuotta.

VAHINKORISKI
omaisuus, vastuuvelvollisuus, työsuojelu

TALOUDELLINEN RISKI
valuuttakurssit, korkokanta, maksuvalmius, rahoitus, vastapuoli

Vahinkoriskejä ovat virheet, toimintahäiriöt ja tapaturmat, jotka tapahtuvat Fazerissa tai liiketoimintaympäristössä ja jotka aiheuttavat vahinkoja tai menetyksiä.

Taloudelliset riskit liittyvät markkinahintojen muutoksiin, rahoitusomaisuuden riittävyyteen ja liiketoimien vastapuolien kykyyn suoriutua taloudellisista velvoitteistaan.