Rakastava koti jokaiselle lapselle

Fazerin viestintäjohtaja Liisa Eerola vieraili syyskuussa 2014 Viron ja Venäjän rajalla sijaitsevassa Narvassa tutustumassa SOS-lapsikylän toimintaan. Lue matkakokemuksista alla.

Työni Fazerilla vie minut usein tilanteisiin, joissa yrityksemme kohtaa ihmisiä ihan erilaisissa paikoissa kuin vaikkapa ruokakaupan hyllyllä, lähileipomossa tai kahvilan tiskillä. Tutustumisvierailuni Itä-Viroon Narvan SOS-lapsikylään vuonna 2014 jäi lähtemättömästi mieleeni. Fazer on tukenut tämän kansainvälisen järjestön toimintaa Suomessa jo yli 40 vuoden ajan. 

Olin vieraillut lapsikylissä Suomessa ja Venäjällä, joten tiesin suunnilleen, mitä odottaa. Tällä matkalla minulle uutta oli tutustuminen järjestön ennaltaehkäisevään perhetyöhön, jossa koko perhettä tuetaan niin, että huostaanottotilanteeseen ei jouduta. Kävin Narvassa sijaitsevassa sosiaalikeskuksessa, jossa järjestetään kerhoja ja tapaamismahdollisuuksia niin aikuisille kuin lapsillekin, ja ovet ovat avoinna koululaisille, jotka haluavat rauhallisen läksyjentekopaikan. Tukiohjelman piirissä olevia perheitä tavataan ainakin kaksi kertaa viikossa, ja tarvittava apu on yleensä hyvin konkreettista; vanhemmille opetetaan pyykinpesua ja kaupassakäyntiä ja kerrotaan esimerkiksi, miksi lapsille täytyy tehdä ruokaa. Yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa pääsin tapaamaan myös tuettavaa yksinhuoltajaperhettä, jossa on kaksi lasta. Kokemus vahvisti käsitystäni siitä, että apua todella tarvitaan. 

Jos jokainen auttaisi yhtä ihmistä, niin maailmasta tulisi aika nopeasti parempi paikka.

Lapsikyläkodeissa tunnelma oli toisenlainen. Talot ovat uusiavarta vasten suurten sijaisperheiden tarpeisiin suunniteltuja. Pienimmät lapset olivat kotona, isot koulussa. Lapsikylä-äitien kanssa keskusteltiin arkisista asioista; tomaattien kasvattamisesta ja ruokaresepteistä. Suuri osa lapsista tarvitsee erityistä tukea rankkojen kokemuksiensa takia, mutta kodeista välittyi myös ilo ja toivo. 1,5-vuotias Vova oli juuri muuttanut lapsikylään kahden veljensä kanssa. Poika sylissäni mietin, että jos jokainen auttaisi yhtä ihmistä, niin maailmasta tulisi aika nopeasti parempi paikka.